Viimeinen työviikko oli suhteellisen rauhallinen. Kerran viikossa/kahdessa käyvät asiakkaat  kiittelivät ja toivottivat onnea seuraaviin koitoksiin. 

Carlos kävi arviointikeskustelussa torstai aamuna. Montse sanoi, että olen ollut todella ihana tyttö ja sain pelkkää kiitosta ja rivin kolmosia. Heikkouksiin kirjoitettiin:

"Nothing. Too perfect".

Töiden jälkeen menimme Mamut nimiseen baariin pintxoille, koska se on tapana torstaisin. Meitä oli Sonia, hänen miehensä ja tyttönsä, Deiane ja hänen ystäviään ja hänen veljensä. Samaan tilaan tuli soittamaan kitaraa kaksikko, joista toinen osallistuu Espanjan The Voice kilpailuun. Opettelin taputtamaan flamencon tahtiin mistä on alla video jos se toimii. Toinen kaveruksista myös omisti Que Guapa-nimisen kappaleen minulle. Deiane ystävineen pyysivät minua myös lokakuussa mukaansa Sevillaan, jonne ovat menossa lomalle. Tiedossa siis lisää espanjan preppausta! 

Viimeinen päivä oli todella haikea, sillä Sonia ja Montse ovat molemmat tehneet vaihdostani ihan uskomattoman. Sanoivat myös, että haluaisivat pitää minut sielä pidempään ja kysyivät voinko jäädä. Selitin että minulla on Suomessa työpaikka ja valmistujaisiin on mentävä, mutta saisin mennä takaisin koska tahansa. Montse ja Sonia molemmat sanoivat että heillä on aina huone minulle valmiina ja kaksi äitiä lisää. Pieni itku tuli siinä vaiheessa.

Lauantai meni pakkaillessa ja lähdimme Nickin kanssa vielä viimeistä kertaa shoppailemaan. Sieltä sainkin ihan hyvin täytettä matkalaukkuihini. Kahdeksalta lähdin Deianen ja hänen ystäviensä kanssa vielä ulos syömään. Seuraamme liittyi myös hänen veljensä ja joitain hänen ystäviään, lopulta meitä oli kahdeksan hengen seurue. Ruoka oli hyvää ja viimeinen ilta oli todella hauska! Kadulla oli soittokunta joka soitti tuttuja lauluja ja ihmisiä tanssimiassa värikkäissä tutuissaan.

 

Kotiin pääsin ennen yhtä, pakkasin vielä vähän ja kahdelta päätin mennä puoleksitoista tunniksi nukkumaan, ennen kuin neljän jälkeen piti lähteä ajamaan Bilbaota kohti. Ruthin ystävä Miguel kyyditsi minut.

Lennot menivät hyvin, eka stoppi oli tällä kertaa Frankfrutissa, josta lento helsinkiin lähti neljän tunnin odottelun jälkeen. Torkuin hieman, söin ja valuin portille jossa oli pienimuotoinen shokki kuulla suomea. Nyt oli tottunut sitä kuulemaan vain skypen ja puhelimen välityksellä, niin toinen suomalainen oli outo näky.

Vaihto on ollut todella positiivinen kokemus, vaikka välillä olikin vaikeaa ja koti-ikävä iski puolessa välissä. Ihmiset täälä on olleet ihan huikeita ja jättäneet kyllä jälkensä ikuisikis ajoikiksi sydämmeeni. Sanoinkin kaikille, että nämä eivät ole hyvästit, tulen kyllä takaisin.

Nyt kiitän ja kuittaan,

agur!