Hei taas täältä! On ollut vähän kiirettä ja pitkiä päiviä niin en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa. Nyt tulee sitten sitäkin enemmän tekstiä ja kuvia, varsinkin ruuasta!

Loppuviikko oli töissä taas vähän kiireisempää. Perjantaina mulla oli ihan jonoksi asti tehtäviä, enkä ehtiny suorittaa niistä ensimmäistäkään ennen kun sofia pisti mut sittenkin levittämään väriä. Täälä edelleen kummastuttaa se, että täälä tehdään montaa asiaa yhtäaikaa. Montse ja Sofia yleensä itse tekee kaikista suurimmat valinnat (sekottaa värit ja leikkaa) ja minä ja Dejane (en ole yhtään varma nimen oikeinkirjoituksesta) tehdään kaikki muu. Sen voin sanoa, että mun pesutekniikka on kehittnyt todenteolla ja oon aika mestari emulgoimaan värejä. Samoin värinlevitys tapahtuu eritavalla nykyään.

Yaku kömpi päiväpeiton kulman alle päikkäreille ja näytti parhaita puoliaan.

 Sofia kutsui minut lauantaina töiden jälkeen kotiinsa syömään paellaa. Ensin taas töissä jo tavaksi muodostuneesti leikkasin hänen poikansa (nyt olen leikannut pojista kaikkien muiden paitsi yhden) hiukset. Sofia lähti edeltä tekemään valmisteluja ja me menimme perästä kun olin valmis. Sofia asuu minuutin kävelymatkan päässä liikkeestä ja lähdimmekin ensin isolla porukalla ensin markettiin, joka muistutti enemmän ehkä toria, jossa oli katto päällä. Menimme kahvila tapaiseen paikkaan hetkeksi istumaan, jossa maistoin ensimmäistä kertaa pintxoja. Käytännössä ne ovat pieniä purtavia joissa on leipä pohjalla, päällä erilaisia täytteitä ja tikku keskellä.

Lemppari oli kinkku-vuohenjuusto-paprika! 

En osaa kirjoittaa kenenkään nimiä, mutta pojat ovat Sofian miehen lapsia. Sofian tytölle teen aina lettejä.

Seuraavaksi siirryimme kattoterassille jossa oli samantapainen kahvila. Tarjolla oli taas pintxoja ja Sofia maistatti minulla myös cazuelitaa (kananmuna-sieni mössöä) jota syötiin patongin päällä. Maistoin myös tikkua jossa oli oliiveja, jotain kalaa, ja paprikaa(?). En ole mikään oliivien ystävä ja kalakin näytti siltä, etten ehkä itse olisi sellaista tilannut, mutta ihan mukiin menevä suupala. Koko täälä olo aika on ollut yhtä maistamista, mikä on ollut hyvä, koska suomessa en hirveämmin syö mitään outoa. Täälä sitten sitäkin enemmän. Sain myös Txakoli viiniä, joka ilmeisesti on Baskimaan erikoisuus.

Patonkia, cazuelitaa, Txakoli viiniä ja
suupala jonka nimeä en muista.

Pintxoja

Lähdimme seuraavaki takaisin talolle, jossa paellan valmistus jatkui. Ensin paistettiin riisiä ulkona pannulla, jonka jälkeen vasta lisättiin vesi ja lopulta pannulla paistetut simpukat, kalmarit, kanat ja ties mitä muuta.

Valmis lopputulos, johon heitettiin myös katkaravut sekaan.

 Simpukoista en välittänyt sen enempää koostumuksen takia ja tarjosin huvitusta koko perheelle kun sivistymättömänä kysyin neuvoa miten katkarapuja syödään. He eivät voineet uskoa, etten ole ikinä ennen sellaisia syönyt. Suurta ihmetystä herätti myös suomalaisten ruokailutottumukset, tai lähinnä lounaan ja päivällisen ajankohdat; täälä kun lounas saatetaan syödä vasta kolmelta ja päivällinen kymmeltä illalla. Pikku siastan jälkeen lähdimme tyttöjen kesken shoppailemaan ja myöhemmin vielä istumaan iltaa.

Sunnuntaina oli myös aikainen herätys kun lähdin Montsen ja hänen tyttärensä Claudian kanssa Riojaan. Claudian isä on töissä kuuluisalla Marqués de Riscal viinin valmistajalla ja me lähdimme katsomaan tuota paikkaa. Menimme autolla vuoristoreittiä ja maisemat olivat upeat! En vieläkään ole tottunut näihin korkeuseroihin, joita on kaikkialla.

Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemia.

Kun lähestyimme kylää oli aivan sama mihin suuntaan katsoi, kaikkialla näkyi viiniviljelmiä. Tästä sadosta tulee kuulemma huono, koska köynnökset ehtivät jo tehdä lehtiä ennen kuin tuli kylmä ajan jakso ja iso osa ehti kuolla. 

Seuraava pysäkki oli La Guardia, Espanjan kaunein kylä. Kylä oli rakennettu muurien sisälle, eikä sisällä saanut ajaa autoilla, sillä maan alla oli viinikellareita. Käytännössä joka paikalla oli oma kellari. 

Claudia ja minä porttien ulkopuolella.

Aukiolla.

Lecherillas / litiruelas, lehmän kaulaa. Oli
oikeasti aika herkkua jos ei ajatellut mitä syö.

Yksi kellari oli tehty ravintolamaiseksi tilaksi.
Kuvassa Montsen täti ja serkut.

Täällä äitienpäivää vietettiin jo viime sunnuntaina ja kolmas pysäkkimme oli ravintola johon serkkujen ja tädin lisäksi saapui myös Montsen äiti ja isä. Alkupaloiksi otimme Claudian kanssa jonkinlaista perunoista ja chorizo makkaroista tehtyä keittoa/pyrettä, Patas con Chorizo. Maistoin myös esparragossia joka ilmeisesti on valkoista parsaa. Menestra de verudas oli yllättäen ehkä suosikkini, sillä se ei ollut hirveän kaunis annos, enkä ole edelleenkään ihan varma mitä siinä oli, joitain vihanneksia ilmeisesti 😁 Pääruoka tarjoiltiin savuavien hiilien päällä. Saimme lihaa ja kaveriksi ranskalaisia. Ruokasali jossa söimme oli iso ja seurueita oli paljon. Iso osa otti saman pääruuan kuin me ja pian huone täyttyikin silminnähden savusta ja kaikki availivat ikkunoita.

Ruuan jälkeen lähdimme kävelemään Ebro joen rantaan, joka virtaa Espanjan läpi. Maisemat olivat jollain tapaa kotoisat, vaikka horisontissa näkyi luminen vuorenhuippu.

Maisemat ihasteltuamme lähdimme kotia kohti. Poikkesimme ensin kuitenkin Montsen talolla, joka on 10 minuutin ajomatkan päässä Vitoriasta. Aikaisemmin olin kuullut että heillä on pieni viinikellari, jota pääsisin ihastelemaan. Montsen talo oli iso ja ihana! Maisemat takapihalta vuorille. Ja luulin että pieni viinikellari tarkoittaa muutamaa pulloa, mutta en osannut todellakaan odottaa seinien täydeltä hyllyjä ja yli tuhannen pullon kokoelmaa... Pullot oli järjestetty vuoden mukaan ja jotkut väliköt olivat täydempiä kuin toiset

Montse kertoi, että viinin valmistus aloitettiin Riojassa jo 1858 ja että nämä olivat enismmäinen ei ranskalainen viini, joka sai Bordeaux exhibitionin kunniadiplomin, joka näkyy myös pullon etiketissä. Kävelimme hyllyjen alkupäähän ja Montse ottaa vanhimmista yhden pölyisen pullon ja ojentaa sen minulle. Vuoden 1993 viini! En voinut uskoa että sain omana syntymävuotenani pullotetun viinin. Vuosi 1993 oli kuulemma hyvä sato, eli viinin pitäisi olla oikein hyvää. Maistannen silloin kun minä ja viini molemmat olemme neljännes vuosisadan vanhoja!🍷